31.12.2009 Agilityn vuosikertomus

Inka sijoittui Vuoden agilityrusseli 2009 –kisassa sijalle 11 pisteillä 22 :). Ensimmäisen nollatuloksemme agilitykisoista saimme elokuussa ja loppuvuoden aikana nollia kertyi yhteensä viisi. Alkavan vuoden tavoitteena meillä on tuon yhden puuttuvan nollatuloksen metsästäminen, jotta pääsisimme kisaamaan agilityn korkeimmalle tasoluokalle. Sen jälkeen tavoitteena on koittaa saalistaa agilityvalioon vaadittavat nollatulokset :).

24.12.2009 Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Joulun alla leikin valokuvien kanssa ja sen tuloksena syntyi neljän kasvattajaystävän yhteinen joulutervehdys, joka julkaistiin vuoden viimeisessä Russelilehdessä :).

14.12.2009 Essin puu

Lumi peitti maan tänä vuonna ajoissa, mikä sopi koirille varsin hyvin :). Ohessa varmasti vuoden hauskin kuvani. Inkan emä Esteri on varsin innokas oravien ystävä ja on sitä kautta kehittänyt oman versionsa puiden halailutaidosta :D. Esterin kykyjä ihmettelemässä Inka sekä tuleva komea sulhasensa Ruotsista lähtöisin oleva Rasse.

5.12.2009 Toinen nollatulos kakkosista

Vielä keväällä suurin ongelmamme Inkan kanssa agilityssä olivat irtoaminen ja keppien aloitus. Nyt kun keppiongelma on saatu ratkaistua, niin uudeksi ja melkoiseksi ongelmaksi on noussut kontaktien suorittaminen. Treeneissä ongelmaa ei esiinny, mutta kisoissa Inka ei vaan meinaa millään malttaa pysähtyä kontakteilla. Siksi ei olekaan ihme, että toisen nousunollamme kakkosissa saimme hyppyradalta Seinäjoen mahtavalla Wallsport Areenalla :).

Luokka mini 2, tuomari Mika Moilanen, aika -13,92 s, 0 virhepistettä, sijoitus 2

31.10.2009 Kasvattiterveisiä

Kasvattiterveisiä on aina kiva saada. Kiitokset kaikista niistä. Ohessa kuva ketterästä Sissistä kesällä aloitetun agilityharrastuksen parissa. Syksyn aikana myös Masi on löytänyt tiensä agilityn pariin ja harrastuslaji on tainnut viedä mennessään myös Masin omistajineen :). Paljon tsemppiä kaikille kasvateille niin harrastuksiin kuin muihinkin puuhiinne koirienne kanssa! Alta löytyy myös kuva Epusta laavuretkitunnelmissa Päivin kuvaamana.

25.10.2009 Erinomaiset veljekset

Tuuloksen koiranäyttelyssä pyörähti 60 russelia ja joukossa mukana olivat myös veljekset Arska ja Pyry. Näyttely pidettiin parkkihallissa, mistä johtuen äänimaailma oli melkoinen, mutta onneksi veljekset eivät olleet siitä moksiskaan. Näyttely oli Arskalle ihka ensimmäinen ja aivan mahtavasti pikkumies jaksoi esiintyä kuten konkariveljensäkin :). Nuorten luokan yhdeksästä russelista vain yksi Arskan ja Pyryn lisäksi sai arvosanaksi erinomaisen. Arska voitti luokkansa Pyryn tullessa toiseksi ja sai kotiin viemiseksi myös paras uros –kehäsijoituksen. Paljon kiitoksia treenauksesta ja lämpimät onnittelut molempien hurmurien kotijoukoille :)!

Tuomari Astrid Lundava
Maiaran Archer 'Arska' NUO ERI, NUK1, PU4
Maiaran Adrianus 'Pyry' NUO ERI, NUK2

Arskan arvostelu
Erittäin hyvä tyyppi, koko & mittasuhteet. Hyvä pää & ilme. Vahva kaula. Korkea säkä. Hyvä selkälinja. Hyvinasettuva häntä. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Liikkuu hyvällä askeleella.

Pyryn arvostelu
Hyvä tyyppinen, hyvä koko ja mittasuhteet, hyvä pää ja ilme. Vahva kaula, korkea säkä ja hyvä selkälinja, hieman matala-asentoinen häntä, hyvin kulmautunut edestä ja takaa, suorat ja vapaat liikkeet.

21.10.2009 Ruskaretkiä

Syysruska alkaa olemaan jo ohitse tältä vuodelta. Valokuvia väriloistosta tuli otettua harmillisin vähän. Ohessa sentään muutama kuva ruskaretkiltämme. Pääosia niissä näyttelevät Eppu, Inka ja Sissi.


b
Kesän luonto- ja koirakuvia innostuin laittamaan yhteen kansiin ja tulostutin niistä valokuvakirjat Ifilorin kautta. Olen kerran aiemminkin sen kautta tehnyt valokuvakirjan Kairojen russeleista. Tässä näyte molemmista aikaansaannoksistani :).

19.9.2009 Onnea Eppu 9 vuotta!

Niin se vaan on, että aika lentää siivillä. Eppu todellakin on nyt jo 9 vuotta vanha :). Meidän hassu pikkumies, joka edelleen tekee kaiken täysillä ja tunteella. Näin on myös pakettien suhteen. Eppu RAKASTAA pakettien avaamista :). Kärsivällisesti mutta tiiviisti tuijottaen ja jännityksestä täristen Eppu odottaa lahjansa paketointia ja lupaa sen avaamiseen. Avaaminen on Epusta niin ihanaa, että Epun mieliksi lahjapaketti paketoidaan uudestaan ja uudestaan Epun repiessä sen mikrosekunnissa aina auki. Toki lopuksi paketista saatu lahja on myös tapettava, jottei se pääse karkaamaan. Tällä kertaa paketista löytyi tsirppaava tipu :). Ohessa todistusaineistoa tapahtumista.

Epun synttäripäivänä Inka kävi tyttärensä Olivian kanssa Tampereen ryhmänäyttelyssä pyörähtämässä. Ruotsalainen tuomari Gertrud Hagström antoi molemmille arvosanaksi erittäin hyvän :).

Arska kävi myös visiitillä siistimässä turkkiaan ja treenailemassa näyttelyesiintymistä. Hienosti Arska osaa esiintyä, kunhan vain malttaa olla hetken paikallaan :). Kuva myös Arskasta ohessa.

6.9.2009 Nollatuloksia ja kakkosiin!

Tiivis kisarytmi on taas saanut kisajännitykseni aisoihin :). Saman huomasin Epun kanssa aktiivisesti kisatessani. Kun jännitys on hallinnassa, saan ohjaukseni toimimaan ja sitten alamme saamaan kunnon tuloksiakin aikaan. Ihanaa!

Ylöjärven agilitykisoissa rikkoutui ekan radan –kirouksemme ja näin ollen saimme ensimmäisen kerran hyvää tulosta aikaan jo päivän ensimmäisessä kisassa. Nollavoiton myötä saimme myös menolipun kakkosluokkaan :). Ensimmäinen kakkosluokan kisamme sujui myös virheittä ja tuloksena oli kolmas nollavoitto peräjälkeen. Hienoa Inka ja Sarille kiitoksia tästä ihanasta huiskuhännästä, jonka kanssa on kiva harrastaa monenlaista! Hienoista viimeaikaisista tuloksistamme huolimatta treenattavaa meillä vielä riittää, joten treenaukset tämän hienon harrastuksen parissa jatkuvat :).

5.9.2009 Luokka mini 1, tuomari Marja Lahikainen
Kisa C: aika -10,23 s, 0 virhepistettä, sijoitus 1, SERTI -> 2-luokkaan :)

6.9.2009 Luokka mini 2, tuomari Johanna Nyberg
Kisa D: aika -6,20 s, 0 virhepistettä, sijoitus 1

Lauantain kisapalkinnot ja agilitysertifikaatti

29.8.2009 Kasvattitreffit

Elokuun lopulla pidimme Raikussa Kairojen ja Maiaranin yhteiset kasvattitreffit :). Paikan päällä vipelsi yhteensä kolmekymmentä russelia ja mikä hauskinta myös kaikki Inkan pennut pääsivät paikalle :). Oli tosi mukava nähdä kaikkia! Sisaruksissa oli paljon samaa näköä, mutta toki jokainen on myös omannäköisensä :). Ikää sisaruksilla oli treffeillä lähes puolitoista vuotta. Sissi ja Uuno ovat sileäturkkisia, muut puolikarkeita. Inkan hyvä paksu turkki näkyy hienosti periytyneen jälkikasvulle. Kaikki sisarukset tulivat treffeillä hienosti toimeen toistensa ja muiden russeleiden kanssa :). Treffien ohjelmassa oli treffailun lisäksi ensiapuluento, agilitytutustumista, viehejuoksua ja herkullinen piknik. Suuri kiitos kaikille osallistumisesta, Kiikille hyvästä luennosta ja Sarille extrakiitos treffijärjestelyistä :)!

Inkan pesue: Arska, Olivia, Sissi, Inka, Pyry, Masi ja Uuno :)


Veljekset: Masi, Uuno, Arska & Pyry

22.8.2009 Ensimmäinen nollavoitto!

Oriveden agilitykisoissa saimme Inkan kanssa toisen nollatuloksemme ja tällä kertaa voittosijoituksella :). Aikamme oli 10,43 s alle ihanneajan. Myös toisessa kisassa pääsimme palkinnoille sijoittumalla hopealle. Tuloksemme sillä oli viisi virhepistettä, kun ajauduin keppien alussa Inkan tielle ja niiden aloitus piti ottaa uusiksi. Hienoa Inka! Kisavireemme alkaa löytymään.

Viikolla kävimme oikein mukavalla lenkillä Inkan jälkikasvun kanssa. Mukana metsälenkillä viilettivät sisaruksista Arska, Olivia ja Sissi :). Kuva lenkkeilijöistä ohessa ja lisää niitä galleriassamme. Ohessa myös muutama otos Inkan menosta Oriveden kisoissa.

16.8.2009 Inkan ihana kesäviikonloppu

Elokuun toinen viikonloppu oli taas aktiviteettiä täynnä. Helteinen viikonloppu alkoi lauantaina Lempäälän agilitykisoilla. Ensimmäinen rata Inkan kanssa kompastui samanlaisiin virheisiin kuin aiemminkin. Treeneissä Inka ottaa kontaktit erittäin kauniisti ja kärsivällisesti, mutta on tainnut oppinut jo, että kisoissa ne on mahdollista roiskia. Tällä kertaa kontaktivirhe tuli puomin alastulolta, jonka lisäksi yksi rima tippui ja vikalta esteeltä tuli kielto. Lopputuloksena 15 virhepistettä. Toinen rata alkoi omalta osaltani pienoisen ärsytyksen vallassa, mistä johtuen ohjaus oli normaalia selvästi tiukempaa. Ja se todella tuntuu sopivan Inkalle :). Virheetön suoritus, kontaktitkin onnistuivat, vaikkakaan ei vieläkään siihen tyyliin kuin treeneissä. Aikamme riitti mainiosti ja ihanneaika alittuikin 11,09 sekuntia. Tuloksena siis ensimmäinen nollaratamme! Hienoa Inka! Sijoitus kisassa oli toinen, edelle kiisi vain treenikaverimme parsoni Minni. Onnittelut Minnille ja Ursulalle noususta kakkosiin :).

Sunnuntaiaamuna suuntasimme Inkan tyttärien kanssa Honkajoelle näyttelyyn. Epäilin, että edellisen päivän kisat olisivat uuvuttaneet Inkaa, mutta mitä vielä. Inka oli virtaa täynnä ja hyvin iloisella päällä. Agikisojen vauhti taisi olla vielä veressä, sillä Inkan oli hypittävä jokaiselle eteen osuvalle penkille häntää heiluttamaan :). Tuomari oli tiukka ja vaaleanpunaiset nauhat vähissä. Inka esiintyi oikein kauniisti ja oli tuomarin mieleinen, joten tuloksena oli AVO ERI, AVK1, PN2, VARA-SERTI :). Olivia ja Sissi saivat tällä kertaa arvosanakseen hyvän. Tsemppiä neitokaisille tuleviin koitoksiin!

Inka täytti heinäkuussa 3 vuotta, joten sen kunniaksi ohessa kuvat Inkasta 3 kuukauden ja kolmen vuoden ikäisenä :D.

7.8.2009 Kesäkuulumisia

Kesä on edennyt vauhdilla jo elokuuhun. Onneksi kauniita kesäilmoja on vielä riittänyt ja onhan elokuu sadonkorjuuaikaa, joten marjastus- ja sienestysretkiä olemme nyt tehneet ahkerasti. Mutta mitäs ennen elokuuta tapahtuikaan.

Inkalla oli juoksut kesä/heinäkuun vaihteessa, joten agilityharrastus oli useamman viikon tauolla. Muutamassa näyttelyssä pyörähdimme ja suurimpana niistä oli russelien ihka ensimmäinen erikoisnäyttely Helsingissä. Osallistujia oli ennätyksellinen määrä, huimat 172 russelia. Inkaa ei sinä päivänä juuri huvittanut esiintyminen, mutta Inkan poika Pyry sen sijaan esiintyi hyvin kauniisti ja jatkoi ERInomaista arvosanalinjaansa :). Mahtavaa Pyry ja lämpimät onnittelut jälleen kotijoukoille :)!

Heinäkuun näyttelytuloskimara:

4.7.2009 Tuusula, tuomari Svante Frisk
Kairojen Briina AVO ERI, AVK2
Maiaran Adrianus JUN ERI, JUK2, PU3

5.7.2009 Hyvinkää, tuomari Francesco Cochetti
Maiaran Adrianus NUO ERI, NUK2

11.7.2009 Helsinki, erikoisnäyttely, tuomari Päivi Eerola
Kairojen Briina AVO H

11.7.2009 Helsinki, erikoisnäyttely, tuomari Kari Järvinen
Maiaran Adrianus NUO ERI, NUK2

Inkan agilitytulokset:

9.7.2009 Luokka mini 1, tuomari Harri Huittinen & Anne Huittinen
Kisa A: Ihanneaika 60, aikavirhe –12,33, ratavirheet 10, sijoitus 11
Kisa B: Ihanneaika 46, tulos HYL

2.8.2009 Luokka mini 1, tuomari Anne Savioja
Kisa C: Ihanneaika 53, aikavirhe –5,19, ratavirheet 10, sijoitus 8
Kisa D: Ihanneaika 40, aikavirhe –2,81, ratavirheet 5, sijoitus 5

Kuvagalleriaan on päivitetty joitakin kuvia kesäretkiltämme ja Inkan pennuista. Kiitokset kovasti kaikista saamistamme kuvaterveisistä :). Ohessa uusimmat seisomakuvat siskoksista Sissistä ja Oliviasta :).

7.6.2009 Lauantaina Saloon, sunnuntaina Tuuriin

Salon näyttelyyn Inka lähti kannustamaan poikaansa Pyryä muun perheen kera. Pyry esiintyi hyvin ryhdikkäästi ja aivan erinomaisin tuloksin. Saaliina oli JUN ERI, JUK1, PU1, SERTI & VSP. Hurjan paljon onnitteluja Pyryn menestyksestä Saralle, Eerolle, Inkalle & Eetulle :)! Kasvattaja on erittäin ylpeä ensimmäisestä kasvattinsa saamasta sertistä :). Ohessa arvostelu ja muutama kuva Pyry hurmurista näyttelypäivältä. Myös Inka sai erinomaisen nauhan Salossa ja sijoittui luokassaan toiseksi. Tuomarina näyttelyssä oli Tanya Alhman-Stockmari.

Seuraava päivämme alkoi aikaisin kello viiden herätyksellä ja auton nokka kääntyi tällä kertaa kohti Tuurin näyttelyä. Aamu Tuurissa oli kylmä, mutta näyttelypaikka jälleen mukavan tilava. Inka esiintyi ja liikkui maassa hyvin terhakkaasti, mutta pöydällä seisominen alkoi jännittää. Tulevat juoksut taitavat nyt vaikuttaa kopeloinnin miellekkyyteen. Inka sai arvosanaksi jälleen erinomaisen ja sijoittui luokassaan kolmanneksi. Tuomarina toimi Veli-Pekka Kumpumäki.

Pyryn arvostelu
Erinomainen sukupuolileima, oikeat rungon mittasuhteet. Vahva kaula, hyvä kallo-osa. Oikein sijoittuneet korvat, oikeat pään mittasuhteet. Hyvä vahva leveä kuono-osa. Kokoon sopiva runko ja raajaluusto. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä häntä. Hyvä lihaskunto. Oikea laatuinen karvapeite, hyvä luonne, tasapainoiset liikkeet.

31.5.2009 Kennel Maiaran

Toukokuussa se sitten vihdoin tapahtui. Vuoden ja kahden kuukauden odottelun jälkeen. Kennelnimemme tupsahti postiluukkuumme. Kennelnimi Maiaran lähti halusta löytää nimi, joka olisi Inkasta johtuen vähän intiaanimainen, hauskankuuloinen ja jotenkin rotuakuvaava. Tupi-intiaanien viisasta tarkoittavasta Maiara-sanasta tuo nimi sitten kehittyi. Muitakin vaihtoehtoja oli mietittynä, mutta ensisijainen ehdotuksemme meni läpi, kylläkin tuskaisen odottelun siivittämänä. Maiaranin ensimmäinen pentuekin on nyt saanut kennelnimen nimiensä eteen :).

Toukokuu loppupuolella kävimme sukuloimassa Pohjanmaalla ja huiskuhännät nauttivat täysin rinnoin viettäen puuhapäiviä ulkosalla. Pihalla piti tietenkin jäljestää intopiukena Ison-O:n (kissan) hajuja, kaivaa esiin myyrien käytäviä pellosta ja pyörittää kukkapenkkien reunoista löytyneitä isoja kiviä. Eppu myös fiksuna poikana bongasi kukkalaatikkoon koristeeksi aseteltuja käpyjä ja pienisti niitä sitten ruohonleikkaajan iloiksi pitkin pihan nurmikkoa.

Kuunvaihteessa Inkalla oli aktiivinen harrastusviikonloppu ja ihan menestyksekäs sellainen. Parantamisen varaakin toki jäi, mutta tästä on taas kiva jatkaa. Lauantaina olimme Nokialla agilitykisoissa. Ekassa kisassa Inka teki minien nopeimman ajan reilulla erolla (7 s) seuraavaan, mutta puomin alastulolta rapsahti kontaktivirhe. Ylsimme kisassa toiselle sijalle :). Toisella radalla keskityin tiukkaan kontaktiohjaukseen ja kontaktit onnistuivatkin, mutta puhdas rata jäi vielä haaveeksi, kun ohjasin parissa kohtaa hiukan huolimattomasti, josta seurauksena kaksi kieltovirhettä. Neuvoksi itselleni sopisikin tähän kohtaa hyvin Janita Leinosen lanseeraama ”ohjaa, älä oleta”. Harjoitukset agilityn parissa jatkuvat :).

Seuraavana päivänä kävimme Inkan kanssa pyörähtämässä Mäntän näyttelyssä. Russelien kehä oli puolilta päivin ja lämpömittarin elohopea oli kivunnut paljon yli hellerajan. Löysimme kuitenkin hyvän varjoisan leiripaikan, tosin melko kaukana kehästä. Ja niinhän siinä sitten kävi, että leiristä nauttiessa lähes myöhästyimme omasta luokastamme. Onneksi meidät kuitenkin otettiin luokan viimeisenä vielä mukaan ja kuinkas ollakaan Inka sai ERInomaisen arvosanakseen, sijoittui luokassaan toiseksi ja hienosti myös paras narttu- kehässä neljänneksi :).

Alla kuvat palkitusta agikiiturista, kivenpalvojista ja Epusta käpylöydöllään :).

17.5.2009 Lahdesta Riehan kautta Varkauteen

Inka kävi Lahden kv näyttelyssä pyörähtämässä ja todellakin kävi itse, sillä oma porukka juhlisti synttäreitä toisaalla :). Suuri kiitos Inkan kasvattaja Sarille ja muille matkaseuralaisille Inkan hyvästä huollosta ja esittämisestä! Arvosanaksi Inka sai erinomaisen. Samalla reissulla Inkan sydänystävästä Liljasta tuli muotovalio. Hurjasti onnea Liljalle ja Sarille meiltä kaikilta!

Toukokuun 9. päivä järjestimme aluetoiminnan merkeissä jälleen leikkimielisen russelitapahtuman, Russeliriehan, Tampereella. Ohjelmassa oli russelien oma Match Show, makkara-, temppu- ja agilitykisat. Rieha houkutti hienosti paikalle reilut viisikymmentä russelia ihmisineen ja mukaan pääsivät tulemaan myös Inkan jälkikasvusta Sissi, Masi ja Arska. Sissi sijoittui hienosti kolmanneksi Riehan temppukisassa, Inka patsasteli itsensä Naisellisin Neito kakkoseksi ja Epusta leivottiin Vauhdikkain Veteraani kolmonen. Kuva ohessa ihanista sisaruksista Riehan pitopaikan maneesin tunnelmissa :). Sissi ja Arska raportoivat myös, että ovat aloittaneet emänsä jalanjäljissä agilityn alkeiskurssin.


Toukokuun 17. päivä teimme sitten maakuntamatkan pahaenteisen kuuloiseen Koiravarkaus näyttelyyn Varkauteen :). Mukaan olin ilmoittanut sekä Inkan että Epun. Eppu on käynyt vain kahdessa näyttelyssä aiemmin ja oli nyt ilmoitettu ensimmäisen kerran veteraaniluokkaan. Eppu esiintyi iloisen innokkaasti ja järjesti melkoisen jymy-yllätyksen nappaamalla erinomaisen nauhan, sijoittuen paras uros kakkoseksi saaden vara-sertin ja tullen ROP-veteraaniksi. Inkakin sai erinomaisen arvosanakseen ja oli luokkansa kolmas, mutta Eppu kyllä varasti show’n Inkalta itselleen :D. Tottahan toki pyörähdimme sitten myös veteraanien ryhmäkehässä, kun sellainenkin oli mahdollista kokea. Eppu edusti hienosti russeliveteraaneja vaikkei jatkoon ryhmäkehässä päässytkään. Reissu oli erittäin mukava, kiitokset kaikille seurasta ja erityisesti erinomaisille matkakumppaneillemme Liljalle ja Sarille!

4.4.2009 Nappulaliiga jo vuoden

Maaliskuun alussa treffasimme kummitytön synttäreiden ohessa Inkan pääkaupunkiseudulla asuvia poikia. Sekä Pyryn että Uunon kanssa oli Inkan mielestä aivan ihana painia ja koittipa Inka näyttää Pyrylle mallia myös jänisten jäljestämiseen :). Uuno sen sijaan oli kotioloissa metsästellyt peiton sisältä saalista ja aikaansaanut kauniin höyhenmaton makuuhuoneeseen :).

Maaliskuun 15. päivä Inkan pentulaiset täyttivätkin sitten jo vuoden :). Hurjasti onnea kaikille nappulaliigalaisillemme! Olivia, Sissi ja Pyry juhlistivat synttäripäiväänsä osallistumalla Tampereen kansainväliseen koiranäyttelyyn, jonne oli ilmoittautunut ennätykselliset 109 russelia. Tuomari Javier Sanchez arvosteli sisarukset hienosti erittäin hyväksi. Oli mukava päivä, paljon tuttuja, paljon hienoja koiria, ihana piknik ja vähän ostoksiakin omille huiskuhännille tuliaiseksi :).

Maaliskuussa lopulla Inka ja Eppu kävivät tarkastuttamassa silmänsä russeliyhdistyksen joukkotarkastuksessa. Eppu (8,5 v.) ja Inka (lähes 3 v.) saivat terveen paperit eläinlääkäri Lotta ja Per Axelsonilta. Samaisessa tilaisuudessa molemmat luovuttivat myös verta koirien geenitutkimuksen hyväksi. Toiveissa on, että tämän tutkimuksen kautta myös russeleille saataisiin kaihigeenitesti ja mahdollisesti tietoa myös muiden sairauksien periytymisestä. Lisätietoa koirien geenitutkimuksesta löytyy täältä.

Harrastuksemme ovat jatkuneet totuttuun tapaan. Näyttelytreenissä on treenailtu näyttelyesiintymisen saloja ja agilitytreeneissä Inkan irtoamista on treenattu vauhtiradoilla hyvin tuloksin. Inkan lisääntyneen vauhdin ja irtoamisen myötä oikea-aikaisen ohjauksen merkitys on kasvanut. Hyviä vinkkejä ja uusia tuulia ohjaukseen haimme ja saimme Janitan Leinosen koulutuksessa Turussa. Kiitoksia Hennalle koulutuksen järjestämisestä ja tietenkin myös mukavalle treeni- ja matkaseurueellemme.

Koulutusta seuraavana päivänä olimme agikisoissa Tampereella, mutta edellisen päivän ponnistelut olivat tainneet viedä mehut pois. Ohjaukseni oli liian löysää ja Inka niin kierroksilla, että kontaktit paukkuivat kaikilla kontaktiesteillä. Lopputuloksiksi pitkästä aikaa hylätty.

Mitäs muuta uutta on tapahtunut? Russeliyhdistyksen vuosikokouksessa helmikuussa tulin toistamiseen valituksi hallitukseen, joten hommat myös siellä jatkuvat. Niin ja suunnittelemani ja Terhon toteuttamat kennel Multakirsun nettisivut julkistettiin :). Multakirsun russelit viilettävät nyt myös täällä.

Oheisissa kuvissa seikkailevat sisarukset Masi, Pyry, Uuno ja Sissi :). Kuvia lisätty myös galleriaan. Jos haluat tietää minne kaikkialle, niin poikkea päivityssivulla.

22.2.2009 Kotikisat

Kotiseuran agilitykisat vetivät paikalle paljon russelikisaajia. Inkan kanssa kisasimme yhden radan ja saimme tulokseksi jälleen viisi virhepistettä. Koitin ohjata tarkaan kepeille sisäänmenoa, mutta taisin sitten kuitenkin vaan ajautua Inkan tielle, kun keppien aloitus meni uusiksi. Jatketaan treenaamista :).

Ohessa korttimme viikon takaiselta ystävänpäivältä :).

15.2.2009 Agilityliitoa ja -klemppaamista Turussa

Innostuimme ex tempore Mallan kanssa ilmoittamaan koirat agilitykisaan Turkuun, jossa oli näissä kisoissa myös kokeilussa uuden ATT:n kisahallin lämmittäminen. Matkassa mukana olivat ykkösluokassa kisaavat Inka ja Wappu sekä kannustusjoukoissa Triine. Lämmitys hallissa piti lämpötilan plussalla, mutta niin lämmintä siellä ei sentään ollut kuin Seinäjoen Wallsport Areenalla, jossa oli pakko vähentää vaatetusta rankalla kädellä :).

Viikolla agilitytreeneissä toisen jalan pohkeeni pääsi kramppaamaan, mutta ei ollut vihotellut sen jälkeen. Kisoissa teimme lämmityslenkin normaalisti ulkona ja odotimme vuoroamme hallissa. Sen tultua jätin Inkan kahden esteen taakse odottamaan. Kun annoin lähtöluvan ja lähdin itse säntäämään, niin pohkeessani muljahti. Inka mennä viipotti eteenpäin, joten ei auttanut muuta kuin koittaa pysyä klempaten perässä. Koskaan ennen en ole ohjannutkaan säestämällä kirosanoja sinne käskyjen väliin. Arvatenkin olin myöhässä monessakin kohtaan, mutta maaliin asti kuitenkin päästiin tuloksen kera (15 vp). Onneksi kisasin Inkan kanssa, joka odottaa käskyjäni ja joka ei itse päätä seuraavaa estettä, jos käskyä ei heti kuulu, kuten Eppu tekee :). Radan jälkeeen Mallan uskomattomista tavaravarastoista löytyi niin kylmäpussi kuin ideaalisidekin, joten revähtänyt pohje sai nopeasti ensiapua.

Kun oltiin Turkuun asti ajettu, niin päätin yrittää toistakin rataa pohje siteessä ilman mitään ennakko-odotuksia. Tiesin heti, että perässäpysyminen olisi ongelma, joten koitin suunnitella radan niin, että itse tarvisi liikkua (=klempata) mahdollisimman vähän. Samoin tiesin, että nyt jos koskaan Inkan pitäisi irrota. Irtoamisen kanssa kun meillä on ollut Inkan kanssa ongelmia. Uskomaton kyllä rata taisi olla meidän parhaimpia :D. Käskytys oli niin aggressiivista, että Inka suorastaan lensi, eikä sillä todellakaan ollut ongelmia irrota. Inka on parissa viime kisassa myös ottanut lentokeinun, kun ei ole malttanut odottaa keinun maahan putoamista. Tällä kertaa karjaisin odota-käskyn keinulla sillä tyylillä, että taisi moni muukin hallissa siihen pysyhtyä, mutta mikä tärkeintä myös Inka :P. Kepeillä koitin varmistella ja valssata helpommalle puolella, jolloin ajauduin Inkan eteen, Inka kepeille huonosta kulmasta ja tokan välin ohi. Keppien alku otettiin uusiksi, joten lopputuloksena oli 5 virhepistettä, mutta mikä uskomattominta ihanneaika alittui 8,9 sekuntia. Rata ei varmasti ollut omista liikkeistäni kaunista katseltavaa eikä kyllä kaunista kuunneltavaakaan :D, mutta itselle jäi tosi hyvä tunne, kun näki miten innoissaan Inka oli ja miten hienosti se jo osaa, kunhan vaan saan sen ohjattua antamaan parastaan :).

Kiitokset reissukaveri Mallalle! Kyllä me Tampereen tohelotkin vielä näytetään :P. Kiitos myös Emiinalle kuvista ja mukavasta seurasta! Kisojen jälkeen Inka rentoutui Lumin kanssa riehuen ja takissa roikkuen :D.

8.2.2009 Alkuvuoden maakuntamatkailut

Tänä vuonna heti alkuvuodesta on ollut kunnon talvisää, mikä on iloksemme vahvistanut jäät kantokykyisiksi. Ulkoilulenkkimme ovatkin nyt pääosin suuntautuneet Näsijärven maisemiin :). Aurinkoa sen sijaan ei juuri ole näkynyt, joten valokuvia on tullut otettua hyvin vähän.

Viikonloppuisin olemme tehneet reissuja eri puolelle maata. Ensiksi pyörähdimme Juvalla, missä tuomari Marja Talvitie arvioi Inkan erittäin hyväksi russeliksi ja sijoitti luokassaan toiseksi. Ekassa virallisessa näyttelyssään olleen Olivian tuomari arvioi hyväksi ja totesi sen tarvitsevan aikaa. Tottahan se onkin, nuoria ja keskenkasvuisia Inkan pennut vielä ovat. Täyttiväthän ne tammikuussa vasta 10 kk. Korkeutta ne eivät juurikaan enää kasva, mutta vahvistuvat ja keräävät massaa kyllä vielä pitkään. Pojille massaa on selkeästi tullut jo enemmän ja tytöt keräävät sitä pikku hiljaa perässä :).

Agilitykisoissa olimme Tampereella oman seuran eli Tampereen Seudun Koirakerhon järjestämissä kisoissa. Epun kanssa olimme Walkeakosken Agility Teamin riveissä lähes seitsemän vuotta, mutta viime syksynä viimein vaihdoimme Tamskia edustamaan lyhempien treenimatkojen takia. Tammikuun kisoissa pääsimme Inkan kanssa ekaa kertaa palkintopallille ja saimme kivat palkinnot kotiinviemisinä :). Tulokseksi saimme viisi virhepistettä yhdestä kiellosta johtuen. Taisin riemastua vähän liikaa keppien hienosta suorittamisesta ja seuraavalta hypyltä tupsahtikin sitten tuo kielto. Epun toinen rata oli hieno radan toiseksi viimeiselle esteelle asti, jossa Eppu pomppasi puomin alastulolla kontakti yli. Tuloksena siis viisi ratavirhepistettä. Toinen rata oli paljon kimurantinpi ja haastavampi ohjata. Tuloksen saimme, mutta virheiden kera. Harjoituksia on siis jatkettava :).

Turun näyttelyssä tammikuun lopulla olin ilman omia koiria, mutta kävin kehässä pyörähtämässä Pyry söpöläisen kanssa :). Vaikka hajut kiinnostivatkin nuorukaista, niin hienosti Pyry silti jaksoi esiintyä. Russeleita oli paikalla paljon, uroksiakin kolmisenkymmmentä. Pyry sai arvosanakseen erinomaisen, sijoittui suuressa luokassaan toiseksi ja pääsi näin ollen paras uros -kehään. Jännitys tiivistyi, kun tuomari karsi koiria pois ja Pyry ylsi vielä viiden parhaan joukkoon. Neljän parhaan joukkoon Pyry ei kuitenkaan enää sijoittunut. Hieno aloitus kuitenkin Pyryläiseltä virallisissa näyttelyissä! Kiitokset kotiväelle treenauksesta ja tietysti myös onnittelut :). Ohessa muutama loppuvuodesta otettu kuva Pyry pojasta.


Helmikuun alussa teimme sitten maakuntamatkan Keuruulle :). Samikset Inka ja Olivia matkustivat perille kylki kyljessä. Tuomarina oli tällä kertaa Paavo Mattila, jolla oli opetettavana myös harjoitusarvostelija. Inka, Olivia, eikä Olivian isä Masikaan ollut ihan tuomarin mieleisiä russeleita ja kaikki saivat arvosanakseen hyvän. Olivia jaksoi esiintyä jälleen erittäin kauniisti, vaikka tuomari seisotti ja juoksutti kaikkia koiria hyvin perusteellisesti ja pitkään. Olivia treffasi pikaisesti isänsä, mutta paikan ahtauden takia ei tästä tapaamisesta tullut otettu valokuvia muistoksi. Toivotaan, että Tampereen näyttelyssä maaliskuussa saadaan tuo puute korjattua :).

31.12.2008 Muistelut loppuvuoden puuhista

Mitähän kaikkia sitä tulikaan loppuvuodesta puuhattua? No, Inka ja Eppu kävivät ainakin lihashuollossa jumiepäilyjen takia eläinfysioterapeutti Kati Kalliolla. Molemmilta löytyikin lihasjumeja, joten hieronta otettiin uusiksi vielä parin viikon päästä. Marraskuun lopulla vietimme yhteiskasvattitreffejä Inkan, Kairojen ja Multakirsun pentujen kanssa :). Paikalla oli melkoinen joukko russeleita, joista pääosa oli toisilleen jotakin sukua. Leikkiminen oli tietysti pääosissa, mutta myös vieheen perässä juoksu innosti monia karvakorvia samoin kuin piknikruokien kerjuukin :). Muutama painikuva mukavasta päivästä ohessa.


Itsenäisyyspäivää vietimme agilitykilpailujen parissa mahtavissa kisapuitteissa Seinäjoella. Lämmin sisähalli keinonurmella oli houkutellut paikalle runsaasti kisailijoita ja mikä hauskinta myös paljon russelisteja. Sekä Epulla että Inkalla riitti hienosti vauhtia, mutta onnistuin tekemään virheitä, joten puhtaita suorituksia emme saaneet. Inkan kanssa saatiin 5 virhepistettä molemmilta radoilla. Toisella radalla ennakoin liikaa ja Inka säntäsi putkesta luokseni kiertäen yhden hypyn, josta tuli kieltovirhe. Toisella radalla taas olin keinulla käskytyksessäni hidas ja Inka loikkasi reilun lentokeinun, josta saimme ratavirheen. Eppu teki hienon hyppyradan, mutta pituudelta Eppu sai kosketuksesta ratavirheen, koska ohjasin Epun sinne liian tiukasta kulmasta. Epun toinen rata oli erikoinen, mutta tosi hauska. Siinä suoritettiin suoria putkia yhteensä seitsemän kappaletta, joten kiirettä sai pitää jos meinasi pysyä koiransa perässä :). Kepeille vienti oli haastava, koska keppejä ennen jäi väkisinkin koirasta jälkeen. Meiltä tuo vienti ei onnistunut, joten saimme siitä ja keppien jälkeiseltä hypyltäkin kieltovirheen. Kielloista huolimatta ihanneaika alittui Epulla reilusti, 12,15 sekuntia. Kun vaan onnistuisin saamaan ohjaukseni kuntoon, niin varmasti niitä puhtaitakin ratoja alkaisi tulemaan tulokseksi :).

Joulukuun alkupuolella oli vuoden suurin näyttely Helsingin messukeskuksessa. Omia koiria ei ollut mukana, joten saatoin keskittyä muiden russelien ihailuun ja kuvailuun. Joitakin kuvia Voittaja 2008 näyttelyn kauniista ja rohkeista russelista löytyy täältä.

Joulun vietimme perinteisesti reissaten sukulaisissa. Tänä vuonna meillä oli myös mukana vieraileva tähti, kun Arska oli luonamme hoidossa joulusta loppiaiseen :). Hienosti pikkumies jaksoi kanssamme, vaikka maisemat, yöpymispaikat ja ihmiset vaihtuivat useampaan kertaan. Mutta olihan mukana tietysti myös Arskan Inka mamma, jonka kanssa saattoi painia ihan missä vaan :). Ohessa kuva Arskan spurttailusta sekä Uunon ihanan pörröinen joulutervehdys. Kiitos kaikille muillekin ystäville ja tutuille joulutervehdyksistä :). Myös joulupoika Eppu on päässyt kameran ikuistamaksi.

13.11.2008 Muuta syksyllä tapahtunutta

Lokakuun lopulla kävimme Seinäjoella näyttelyissä. Tuliaisena oli arvosana EH ja lievä flunssatartunta. Inka esiintyi vähän laiskanlaisesti, mikä johtuneen rauhallisuuskaudella, joka tuntuu olevan melko tyypillistä Inkalle näin juoksujen jälkeen. Paitsi agilitytreeneissä, joissa virtaa löytyy entiseen malliin :).

Piristystä Inkan ja meidän muidenkin arkeen toi Arskan tuleminen meille hoitoon. Kävimme tavallista enemmän metsälenkeillä ja saimme myös yhteislenkin järjestymään Olivian ja Sissin kanssa. Lenkkeilyn ohessa tehdyt spurtit ja painimiset saivat varmasti kovimmatkin näistä sporttimarsuista viettämään rauhallisen koti-illan. Oli hauska nähdä miten samoissa mitoissa ja kehitysvaiheessa nuo kaikki kolme sisarusta olivat. Arska pääsi hoidossa ollessaan myös tuntemaan olonsa hetkellisesti muita paljon suuremmaksi ja vanhemmaksi, kun kävimme luovutusikäisiin Kairojen G-pentuihin tutustumassa :). Siitä kuva ohessa ja lisää uusia kuvia Sissistä, Oliviasta ja Arskasta löytyy galleriasta.

26.10.2008 Luolailemassa

Innostuin pitkästä aikaa lähtemään keinoluolatreeneihin Epun kanssa ja ilmoitinpa sitten hyvin ex tempore Epun myös luolakokeisiin. Treenimme meni hyvin ja niin lähdimme maakuntamatkalle Ruotsinpyhtäälle. Paikan päällä Eppu tiesi taas heti mistä oli kyse ja oli intoa piukassa. Tyhjän luolan Eppu tarkasti kokonaan vauhdikkaasti liikkuen, mutta turhan intohaukun säestämänä. Kymmenen aikaan illalla oli Epun vuoro suorittaa luolakoe ja tuloksena oli kokeen keskeyttäminen puolessa välissä. Sitten selostus ja selitykset :D. Eppu syöksyi innolla luolastoon, seurasi kettua peräpesälle, jossa räksytteli hetken aikaa. Kun Eppu nousi aivan ketun lähituntumaan, niin kettu puolustautui tiukasti pitkälle ahdingon alle. Sen jälkeen Eppu jäi räksyttämään niin kauas, että koe lopulta keskeytettiin. Muutamaan kertaan Eppu kävi myös luolaston alussa kääntymässä kuin lisäohjeistusta hakemassa.

Epulla on paljon metsästysviettiä, mutta ei ehkä enää riittävästi luolakokeiden läpäisemiseen. Olisi pitänyt kunnolla treenailla ja lähteä kokeisiin vuosia sitten. Luulen, että osaksi tämä itsenäisen loppurutistuksen puute voi johtua yhteisistä harrastuksissamme kuten agilitystä, joissa on vuosia treenattu kontaktia ohjaajaan, yhteistyötä ja ohjauksen lukemista. Ne on Epulla vuosi vuodesta parantuneet ja Epun entinen ”minä tiedän ite” -tyyli on vaihtunut ”kerro mulle mitä mää teen” -tyyliksi. Luolakokeissa kun taas juuri tuota pitkäkestoista itsenäistä asennetta tarvittaisiin. Myös verijälkitreeneissä olemme joskus saaneet sen suuntaista palautetta, että koira kyllä osaa jäljestää, mutta pyytää liikaa ohjaajalta varmistusta jatkamiseen.

Jahtausviettiäkin tiedän Epulla olevan, mutta luulen että vuodet ovat vieneet siitäkin terän. Tosin ei siitä ole kuin muutamia vuosia kun Eppu bongasi mäyrän iltahämärässä metsälenkillä. Ihmettelimme Epun räksytystä, kunnes se viiletti metsästä mäyrä perässään. Kun mäyrä heitti u-kurvin meidät huomattuaan, niin Eppu säntäsi perään ennen kuin kerkisimme a:ta sanoa. Paniikinpoikanen kerkisi siinä tulemaan ennen kuin Eppu palasi takaisin ja sain sen kopattua kiinni. Enää Eppu ei kuitenkaan lähde jäljestämään hajuja ollenkaan siihen tyyliin kuin nuorempana, vaan palaa hyvin nopeasti takaisin. Metsässä liikkuessa Eppu pitää koko ajan tarkasti silmällä, missä ihmisjäsenet viilettää ja tarvittaessa käy juoksemassa toisen luota toiselle kuin paimentaen laumaansa.

Kaikki nuo muutokset, mitä vuodet ovat Eppuun tuoneet, ovat olleet vaan positiivisia kaikessa muussa elämässä ja hyvä niin :). Täytyy silti myöntää, että koetulos oli vähän pettymys varsinkin kun treenit menivät niin hyvin. Intoa löytyy ja pienikokoisena Eppu liikkuu luolastossa hyvin. Mutta miten sitä kestävyyttä ja kiihkeyttä saataisiin lisää niin, että kannattaisi lähteä vielä uutta koetta yrittämään?

10.10.2008 Esiintymässä Rönnillä ja evakkoreissuja

Syyskuun loppupuolella Olivia ja Sissi debytoivat Oriveden pentunäyttelyssä. Siskokset esiintyivät oikein kauniisti ja Olivian tuomari sijoitti neljänneksi luokassaan. Tästä on hyvä jatkaa näyttelyesiintymisiä :). Myös velipoika Pyry kävi moikkaamassa ja hajuja vaihtamassa siskojensa kanssa tuona kauniina syyspäivänä.

Kuun lopulla Inkalla alkoivat juoksut 9 kk tauon jälkeen ja jälleen koitti Epulle ja Inkalle asumuseroaika. Hetken aikaa Inka vietti evakkoa myös mökillä ja oli iloinen saadessaan seuraneidikseen hoitopaikkaa tarvinneen Olivian. Oli mukava seurata majakan ja perävaunun touhuja, sillä mitä Inka touhusi edellä niin sitä Olivia matki innolla perässä. Kukka- ja kasvimaiden kääntäminen tuntui olevan tyttöjen ykkösharrastus. Inka otti myös jälleen käyttöön motivointitaktiikkansa, jonka kehitti ennen pentujen luovutusta. Jos itselläsi ei ole lupaa tehdä jotakin, niin voit sen sijaan motivoida muita tuohon toimintaan. Seurauksena tästä oli siis se, että Olivia kaivoi kuoppia ja Inka pomppi innoissaan lentävän mullan perässä. Jihaa, ihanaa, mutta huomatkaa MINÄ en ole se joka kaivaa :D.

19.9.2008 Veteraani Eppu Elohiiri

Uskomatonta mutta totta! Eppu on kahdeksan vuotta ja näin ollen virallisen veteraani-iän haltija. Elohiirimäiseen tyyliinsä Eppu pisti lahjapakettinsa mikrosekunnissa osiin ja vinkutteli aarrettaan iloksemme pitkin iltaa :).

On ollut ilo huomata, miten hyvinvoiva ja energinen Eppu nyt on pitkään ollut. Aiemmin jo luulimme iän rauhoittaneen Eppua, mutta syynä näennäiseen rauhoittumiseen saattoivatkin olla jalkavaivat. Näin jälkikäteen aateltuna amputoidusta varpaasta löytynyt kystakin on voinut vaivata jo ennen aiheuttamaansa kynsivallintulehduskierrettä. Niin tai näin nyt Epulla taas riittää virtaa vaikka muille jakaa ja toivottavasti näin jatkuu vielä pitkään :).

15.9.2008

Inka perheineen onnittelee lämpimästi puolen vuoden ikään ehtineitä pentulaisia!

13.9.2008

Inkan kanssa oltiin jälleen Tuomarinkylässä näyttelyssä. Arvosanaksi tällä kertaa EH, AVK3. Tuomari huomautti Inkan liikkeistä kuten koirahierojakin edellisiltana, kun totesi Inkalla olevan pahemmat jalkajumit kuin Epulla. Lisähieronta on varmasti tarpeen kuten myös puhuttelu siitä, että metsälenkeillä voi myös liikkua jolkottelemalla päättömän sinkoilun ja säntäilyn sijaan :D.

Inka oli myös kolmannen kerran Kairojen kennelin kasvattajaryhmässä mukana ja jälleen tuloksena oli ROP-kasvattaja kunniapalkinnoin. Onnea kovasti kasvattaja Sarille :)! Ryhmässä mukana olivat Inkan lisäksi Frodo, Nuka ja Bruuno.


Kotiinpaluu näyttelystä oli tällä kertaa erityisen mukava, sillä Inkan Arska poika oli tullut meille muutamaksi päiväksi hoitoon. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei puuttunut, kun äiti ja poika pistivät painiksi ja takaa-ajoleikeiksi. Ohessa kuva leikeistä sekä Inkasta ja Epusta laavuretkeltämme.

10.9.2008

Pyryltä kuvaterveisiä

30.8.2008

Terrierien erikoisnäyttelyssä Terri-Erissä nähtiin huikeat 73 russelia kehässä pyörähtämässä. Mukana oli myös Inka ja Inkan poika Pyry. Pyryn ensiesiintyminen näyttelyssä sujui aivan upeasti. Kertaalleen olimme ehtineet esiintymistä yhdessä treenata ja vaikka kävely oli aina välillä melko vallatonta, niin pikkumiehen uljas ryhti pääsi kuitenkin hienosti esiin. Pyry sijoittui luokassaan (5-7 kk) ykköseksi ja lopulta myös parhaaksi urospennuksi kunniapalkinnoin :). Kasvattaja ylpeänä onnittelee Pyryn perhettä!

PPEK1 KP PUP1 VSP-pentu
Promising puppy. Well developed for his age. Excellent bones. Correct proportions. A bit round skull. Scissors bite. Excellent topline and tail carriage. Well angulated front and behind. Excellent temperament and presentation.

Inka sai arvosanakseen erinomaisen ja sijoittui luokassaan kolmanneksi. Hieno päivä, jonka kruunasi Inkan ihanan iloisen Uuno pojan treffaaminen :). Kuvagalleriassa muutama uusi kuva molemmista veljeksistä.

24.8. Sieniä, treeniä ja näytelmiä

Sateisissa säissä on se hyvä puoli, että metsät pullistelevat sieniä. Kanttarelleja on siis pakkasessamme nyt enemmän kuin koskaan ennen. Vielä kun jaksaisimme loppuu asti kouluttaa koirat niitä metsistä ilmaisemaan, niin avot… kuinka paljon niitä olisikaan. Eppua joskus koulutin kanttarelleja ilmaisemaan, mutta koulutus jäi sen verran kesken, että Eppu ilmaisee sieniä vasta siinä vaiheessa kun niitä jo poimitaan :P. Houkuttelemalla osaa myös paikallistaa ihan lähimaastosta kanttarellin, mutta ”tappaa” sen ravistamalla ja pyytää innoissaan siitä palkkiota. Hiukan olisi siis vielä säädettävää Epun sieni-ilmaisussa. Inka taas on poimimisestamme päätellyt, että kanttarellit ovat jotakin suurta herkkua ja löytäessään sellaisen napsii siitä tullinäytteen. Mussutuksen kieltäminen varmasti vaan vahvistaa ajatusta näiden saaliiden arvokkuudesta. Yllätyksekseni Inkan maha ei sienistä ole koskaan sekaisin mennyt, mutta koitan silti tätä harrastusta estää ja suunnata Inkan huomiota muihin asioihin.

Agilitytreenauksemme on jatkunut. Paljon on vielä opittavaa, mutta huimaa vauhtia uudet ajatukset ovat Inkan päähän iskostuneet. Ulla Kaukosen koulutuksesta saimme lisävinkkejä ja neuvon hakeutua hyppykurssille oikeaoppista hyppytyyliä opettelemaan. Terhon napsimista valokuvista kyllä jo aiemmin katselinkin, että Inka hyppää turhan korkealle, mutta myös kuulemma aivan turhan kaukaa. Äkkiseltään niinkin helppo asia kuin hyppääminen onkin loppupeleissä kuitenkin myös taitolaji. Toivottavasti saamme hyppytyylin hienosäädettyä kuntoon.

Näyttelynäytelmissä on tullut pyörähdettyä elokuussa pari kertaa hienoin tuloksin. Inkalla on nyt itsevarmuuskausi menossa ja se on näkynyt myös näyttelykehissä. Inka on jaksanut esiintyä iloisesti häntää heiluttaen, eikä pöytäkopelointikaan ole tuntunut ikävältä kuten joissakin aikaisemmissa näyttelyissä. Helsingin kesänäyttelyssä Inka oli Paras Narttu 2 ja Valkeakoskella Paras Narttu 4. Arvostelut löytyvät tuloksia-sivulta.

7.8. Puuhakatsaus

Kesä on jo loppusuoralla ja paljon on tapahtunut kesän mittaan. Koirat ovat nauttineet valtavasti lenkeistä lähiseudun metsiin ja laavuille kuten pidemmistäkin päiväretkistämme retkeilyalueille. Uuden vesitiiviin lelun ansiosta kaverukset ovat innostuneet myös uimisesta entistäkin enemmän.

Inka kävi Järvenpään näyttelyssä 29.6, josta tuloksena EH, NUK3. Olimme tuloksesta hyvin iloisia, sillä kehän laidalla vuoroamme odotellessa Inka joutui kusiaisten puremaksi. Inka ontui hetken pahannäköisesti, mutta kylmällä vedellä jalka rauhoittui juuri ennen kehään menoa. No saimmepahan jännitystä koko rahan edestä :).

Inka palasi kesäkuussa agilitytreenien pariin. Ensimmäiseen (epäviralliseen) kisaan uskaltauduimme jo Ylöjärven Agirodun joukkueviesteissä 6.7. Treenimäärämme nähden olimme todella tyytyväisiä tulokseemme, vaikka virhepisteitä ropisikin reippaasti kepeiltä. Ohjaukseni on kovin ruosteessa pitkän treenitauon jäljiltä ja oma vaikeutensa on osata ohjata Inkaa eri tavoin kuin Eppua. Inka ei vielä irtoa ohjauksestani niin kuin Eppu. Hauskaa on kuitenkin ollut huomata, että Inkan palo agilitykentille on edelleen hyvin voimakas. Kunhan tuon innon lisäksi saadaan vielä vähän taitoa lisää ja ohjaukseni hallintaan, niin eiköhän jotakin tulostakin ala syntymään. Omissa kotikisoissa 2.8 kisasimme ensimmäiset viralliset startit. Ensimmäiseltä radalta saimme pari kieltoa ja toinen päätyi virheiden takia hylkäykseen. Mutta nyt on kisatilimme aukaistu :).

Eppu revähdytti alkukesästä pahasti vasemman takajalkansa. Pahan ontumisen takia lonkat ja alaselkä lopulta kuvattiin erikoiseläinlääkärillä, mutta mitään vikaa ei löytynyt. Eppu kun kammoksuu lääkäreitä julmetusti eikä lääkärissä näytä kipuaan, niin käsikopelolla ei myöskään mitään vikaa pystytty paikallistaan, vaikka se kolmeen kertaan tutkittiin. Levolla ja kipulääkkeellä päästiin paranemisessa kuitenkin alkuun ja pikku hiljaa ontuminen hellitti. Agilitytreenissä Eppu on nyt ollut vasta muutaman kerran, vaikka intoa silläkin sinne yhä tulisesti on.

Molempien kanssa on treenattu kesän mittaan myös tokoa pikku hiljaa edistyen. Eppu on taidoissa kovasti Inkaa edellä, mutta toki sen kanssa tokoliikkeitä on tahkottu vuosien saatossa paljon enemmän. Jospa vielä joskus jommankumman tai kummankin kanssa rohkaistumme tokokokeisiin lähtemään :).

Kaikkia Inkan pentulaisia olemme treffanneet kesän mittaan :). Kaikilla on elämä lähtenyt hyvin sujumaan uusissa perheissä ja hurjasti ovat pentulaiset luovutusiästä kasvaneet. Toki ihan juurihan pennut täyttävätkin 5 kuukautta. Hurjan nopeasti se aika kiitää :). Erittäin tyytyväisiä olemme koko pentueeseen ja toivomme kaikille perheille paljon touhukkaita ja ilontäytteisiä hetkiä söpöläistenne kanssa :).

10.5.2008 Pennut uusiin koteihin

Pennut täyttivät kahdeksan viikkoa ja vilistävät nyt uusissa hyvissä kodeissaan. Sissi, Olivia ja Arska löysivät kodit Tampereen seudulta, Pyry ja Uuno riiviöivät pääkaupunkiseudulla ja Masi säntäilee Loimaalla.

Inka, kasvattaja Niina ja muu lauma muistelevat haikeina yhteistä aikaa ja toivovat paljon ilon hetkiä sekä pentulaisille että uusille perheille.

Nappulaliiga: Speedy, Arska, Sissi, Walker, James & Trini.

13.4.2008 Sivut vihdoin nettiin

Ensimmäiset sivut julkaisukelpoisia, mutta mm. galleria on vielä vähän vaiheessa...

Ennen julkaisua tapahtunutta

Epun vuosi alkoi ikävästi etujalan kynsivallintulehduksen uusiuduttua. Aiempi sitkeä tulehdus oli taltutettu kynnen poistolla ja pitkällä antibioottikuurilla. Tulehduksen uusiuduttua vaihtoehdoksi jäi vain varpaan amputointi. Se osoittautuikin oikeaksi ratkaisuksi, sillä patologi löysi poistetussa varpaasta kynnenalaisen kystan. Jalan haava on parantunut hyvin ja Eppu on jälleen oma energinen itsensä.

Inka treffaili menestyksekkäästi herrasmies Masia Turussa. Tammikuiset treffit toivat kevääseemme paljon iloa kahden tyttöpennun ja neljän poikapennun muodossa. Pennut syntyivät 15.3 vauhdikkaasti kahden ja puolen tunnin sisään ensimmäisen pennun nähtyä päivänvalon. Syntymäpainot vaihtelivat 168-233 g välillä. Kuvia söpöläisistä pennut-sivulla.